Anne-Mari Virolainen - Kuvalinkki Etusivulle Kansanedustaja Anne-Mari Virolainen

Elämän tarkoitus ei ole kasvaa isoksi, vaan tulla onnelliseksi

Ma 09.01.

Joulunaika on tuonut jälleen monen koululaisen ja vanhemman arkeen toivotun hengähdystauon. Hetken ja joskus hieman pidemmänkin jakson lepo auttaa aina lataamaan akkuja ja tekee varmasti hyvää jokaiselle meistä.

Loma on otollista aikaa kerrata myös oman elämän arvostusten ja käytännön kohtaamista. Onko arki sellaista, kuin sen toivoisi ja parhaimmillaan voisi ajatella olevan? Tuottavatko arjen valinnat sellaisia ilon ja onnen aiheita, joita on tavoiteltukin, vai onko aihetta muutoksiin?

Vanhemman näkökulmasta halu turvata lapsille parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään on taatusti yleisimpiä huolenlähteitä. Lasten edun ja taloudellisen aseman turvaamiseksi ollaan valmiita tekemään töissä pitkää päivää ja patistetaan myös lapsia itseään olemaan koulussa ahkeria ja tekemään läksynsä huolella. Totta onkin, että hyvä koulumenestys ja panostukset työuraan korreloivat usein korkeamman tulotason ja hyvinvoinnin kanssa.

Oikeiden valintojen tekeminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Joskus vaarana voi olla elämän muuttuminen sellaiseksi suorittamiseksi, josta ei burnoutien myötä ole enää kenellekään läheiselle taloudellista etua saati iloa. Mikä sitten neuvoksi, jotta tasapaino eri asioiden välillä vallitsisi?

Itse olen hakenut oppia mm. erilaisista liike-elämän ohjesäännöistä, jotka käsittelevät sitä, mihin ja miten elämässä ja työssä tulisi keskittyä. Niitä vapaasti muokaten - ja joiltain osin aivan päälaelleen kääntäen - olen ainakin toistaiseksi päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että vähintään yhtä olennaista, kuin tehdä oikeita asioita, on tehdä niitä oikein.

Kuten useat tutkimuksetkin todistavat, parasta tulosta ei aina synny hampaat irvessä ja veren maku suussa. Mahdollisuus ajoittaiseen leikkiin tai rentoutumiseen on aivan yhtä olennaista niin lapsille kuin aikuisille, myös koulunkäynnin ja työn tuloksellisuuden kannalta. Uuden oppiminen ja innovointikin sujuvat kuin luonnostaan, kun pyrimme eroon kaikesta turhantärkeydestä, kiirehtimisestä ja stressaamisesta.

Lomamatkallamme kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, mikä matkassa on ollut parasta. "Yhdessäolo", oli poikani vastaus. Se tuntui hyvältä. Toivon meille jokaiselle erittäin hyvää ja antoisaa, sopivasti haastavaa ja innostavaa yhteistyön ja onnen vuotta 2012!

Uusimmat päiväkirjamerkinnät