Hyvä presidentti huomioi myös ympäristöasiat

Kun presidenttiehdokkailta kysyttiin eräässä viikonlopun lehdessä tärkeimmiksi katsomiaan tulevaisuuden teemoja, kaikki tuskin olisivat olettaneet, että Sauli Niinistö nostaisi yhdeksi ykkösaiheekseen ilmastonmuutoksen. Niinistön toimintaa ja lausumia jo pidemmän aikaa seuranneille tämä sen sijaan tuskin tuli yllätyksenä. Onhan Niinistö perännyt myös ilmeisen tärkeänä pitämäänsä ympäristöpolitiikkaan sitä samaa johdonmukaisuutta kuin kaikkeen muuhunkin politiikkaan.

On totta, mitä Niinistö on sanonut siitä, että globaalin talouskriisin iskiessä ympäristöasiat jäivät äkisti hieman taka-alalle. Ajattelun mullistus on koskenut myös Eurooppaa. Jokapäiväisen toimeentulon varmistaminen on kai jokaiselle meistä sellainen prioriteetti, että sen ollessa uhattuna resursseja muista, kaukaisemmiksi koetuista asioista välittämiselle jää entistä vähemmän.

Se, mikä Niinistön puheissa on kuitenkin ollut ilahduttavaa, on ollut sen ymmärryksen tuominen esille, että harkitsematon tempoilu eri asioiden korostamisessa ei välttämättä ole paras tapa rakentaa aidosti kestävää tulevaisuutta. Kunnollista toimeentuloa ja hyvän elämän edellytyksiä ei ole ilman asuinkelpoista ympäristöä, joka tarjoaa lopulta ruokapöytiimmekin parhaat eväät.

Kuten Niinistökin on todennut, Suomen luonnonvarat, niin uusiutuvat kuin uusiutumattomat, luovat työtä ja pitävät maamme toimivana. Rikkaissa luonnonvaroissa ja vahvassa luonnonvaraosaamisessamme piilee valtavasti potentiaalia myös globaaleja markkinoita ajatellen. Kunhan osaamme hyödyntää näitä rikkauksia oivaltavasti ja kestävästi, Suomi voi olla myös tuleville sukupolville varakas ja huolehtiva kotimaa.

Toisaalta Niinistö on ilmoittanut iloitsevansa kaikista toimista suomalaisen ruoan arvotuksen nostamiseksi. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä siitä, että kasvanut kiinnostus lähiruokaan on merkittävä mahdollisuus koko suomalaiselle maataloudelle. Suomalaiseen laatuun voimme luottaa, ja suosimalla suomalaista aina tilaisuuden tullen vaikutamme myös omilla teoillamme.

Joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät niin elävä maaseutu kuin muutenkin asuttava ympäristö. Kuten Niinistö on hyvin ilmaissut, ilman tietokonetta ihminen voi elää satavuotiaaksi, mutta ilman ruokaa ja vettä vain muutaman viikon tai muutaman päivän. Riittävä ravinto ei ole itsestäänselvyys tänä kriisien ja luonnonmullistusten aikana, ja huoltovarmuutemmekin turvaamiseksi on erittäin tärkeä asia, että meillä Suomessa on myös kotimaista tuotantoa.

Niinistön ympäristöyhteyksiä ja -näkemyksiä ajateltaessa on syytä muistaa myös hänen kokemuksensa Euroopan investointipankista, jonka varapääjohtajana toimiessaan hän oli keskeisellä paikalla mahdollistamassa ratkaisua Pietarin jätevesiongelmiin. Tapa, jolla hän on nyttemmin nostanut esiin mm. öljyvahinkojen torjumiseen erikoistuneen suomalaisen Lamorin osaamista, antaa viitteitä myös siitä, millaista toimintaa hän haluaisi olla kannustamassa, tukemassa ja markkinoimassa maailmalle myös Suomen Tasavallan Presidenttinä.

Kaiken kaikkiaan olen vakuuttunut siitä, että Niinistöstä saamme maallemme presidentin, joka punnitsee niin sanansa kuin tekonsakin tarkkaan, myös ympäristönäkökohdat huomioiden. Tekemällä vielä tämän viimeisen vaaliviikon töitä Niinistön valinnan puolesta saamme varmasti maallemme parhaan mahdollisen uuden presidentin - sekä arvo- ja tekojohtajan.