http://www.annemarivirolainen.fi/ fi Magis 60 Wed, 16 May 2012 12:30:50 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4210 2012-05-15 - Oulussa tiistaina vieraillut Kokoomuksen varapuheenjohtaja Anne-Mari Virolainen perää maalaisjärkeä EU:n energiatehokkuuslinjauksiin. Virolaisen mielestä Oulun työ energiatehokkaan rakentamisen edistämiseksi ei saa jäädä EU:n energiatehokkuusdirektiivin jalkoihin. - Oulun rakennusvalvonnan toimet rakentamisen laadun ja energiatehokkuuden lisäämiseksi ovat esimerkillisiä ja tulokset vakuuttavia niin päästövähennyksillä kuin rahansäästöllä mitattuna. Juuri tällaista kuntien omaa aktiivisuutta ja edelläkävijyyttä tarvitaan, jos energiatehokkuudessa halutaan saada aikaan tuloksia. Kaikkea ei aina tarvitse tehdä valtiojohtoisesti, sanoo Virolainen. Neuvottelut EU:n energiatehokkuusdirektiivistä ovat loppusuoralla, ja mahdollisuutena on, että vain valtion politiikkatoimin aikaansaatu energiansäästö otettaisiin huomioon. Tällöin esimerkiksi kuntien ja yritysten omat toimenpiteet sivuutettaisiin. Virolaisen mukaan on erittäin tervetullutta, että Oulun rakennusvalvonnan hyviä käytäntöjä on lähdetty viemään myös muihin kuntiin. - Voimme oppia todella paljon toisiltamme. Kuntien hyvien käytäntöjen levittäminen on ensiarvoisen tärkeää, oli sitten kyse energiatehokkuuden edistämisestä tai terveyspalveluiden järjestämisestä. Virolainen puhui Kokoomuksen ympäristöverkoston seminaarissa Oulussa. Seminaari käsitteli asumisen ja kiinteistöjen energiatehokkaita ratkaisuja. Oulun rakennusvalvonnassa on pitkälle kehittynyt laadunohjaus, joka kannustaa matalaenergiarakentamiseen ja on saanut useita valtakunnallisia palkintoja. Thu, 10 May 2012 15:23:55 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4176 2012-05-10 - Suomessa on viime vuosina tullut tavaksi ehkäistä eri sairauksia niihin liittyvien teemapäivien avulla. Rintasyöpätietoisuutta kohentava Roosa Nauha -kampanja ja sydänterveyttä edistävä Pukeudu punaiseen -päivä ovat jo monille tuttuja muistuttajia siitä, mihin asioihin meidän olisi kiinnitettävä huomiota omassa arjessamme. Terveydestä huolehtiminen on vaivattominta silloin, kun mitään vastoinkäymisiä ei ole vielä ollut. Tänään torstaina vietetään kansainvälistä aivoverenkiertohäiriöpäivää. Tällä on tarkoitus muistuttaa, että aivoverenkiertohäiriöt eivät ole vain iäkkäiden sairaus. Erityisesti ne uhkaavat ihmisiä, joilla on korkea verenpaine ja jotka ovat usein myös niitä, joita työelämä tai elämän muut haasteet vievät kaikista lujiten. Huolestuttavaa on varsinkin se, että jo neljännes sairastuneista on nuoria työikäisiä. Varmin keino vähentää sairastumisriskiä ovat yksinkertaisesti terveet elintavat, muun muassa ylipainon, tupakoinnin sekä runsaan alkoholin ja suolan käytön välttäminen. Samalla ehkäistään aikuistyypin diabetesta, johon sairastuvuus on ollut kasvussa. Asian tärkeyttä alleviivaa myös se, että aivoverenkiertohäiriöt ovat maailman toiseksi yleisin kuolinsyy ja tavallisin vammautumisen aiheuttaja. Ennaltaehkäisemällä ongelmia voimme saada itsellemme ja läheisillemme monia terveitä ja täysipainoisia elinvuosia. Omasta työkyvystä ja kunnosta huolehtiminen on tehokas tapa huolehtia siitä, että pystymme pitämään oman elämämme langat mahdollisimman pitkään omissa käsissämme. Yhteistyötä eri terveydenhuollon yksiköiden välillä pyritään jatkuvasti parantamaan. Tavoitteena on tarjota joka puolella Suomea oikea-aikaista ja osaavaa hoitoa. Uusi terveydenhuoltolaki antaa myös hoitojärjestelyille hyvän pohjan. AVH-potilaille on turvattava, että kunnilla on valmiudet tarjota sairauteen sopivaa hoitoa ja ennen kaikkea pitää huolta kuntoutusmahdollisuuksista. Tehokkaalla kuntoutuksella mahdollistetaan toimintakyky ja myös toivottu paluu työelämään. Tue, 24 Apr 2012 13:17:55 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4130 2012-04-24 - Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous keskusteli tiistaiaamuna Välimerellä merihätään joutuneista pakolaisista. Suomen valtuuskunnan jäsen, kansanedustaja Anne-Mari Virolainen (kok.) muistutti keskustelussa pakolaisten oikeudesta ihmisarvoiseen elämään. Keskustelun pohjana oli hollantilaisen kansanedustajan raportti tapauksesta, jossa Tripolista lähtenyt 72 ihmistä kuljettanut kumivene joutui merihätään Välimerellä eivätkä lähellä olleet laivat auttaneet sitä. Ihmissalakuljettajat eivät olleet antaneet matkustajille tarpeeksi vettä tai ruokaa saadakseen mukaan enemmän ihmisiä. Vene ajelehti kaksi viikkoa, minä aikana 63 matkustajaa kuoli. - Tämän keskustelun tarkoituksena ei ole etsiä syyllisiä vaan ratkaisuja. Merellä kuolleiden ihmisten kohtalo on kauhistuttava ja meidän tulee tehdä kaikkemme estääksemme vastaavat tapaukset. Tiedon pitää kulkea toimijoiden välillä ja kaikkien pitää tietää, mitä tehdä, Virolainen totesi. Hän kantoi myös huolta siitä, mitä henkiin jääneille venepakolaisille tapahtuu. - Puhumme ihmisistä, jotka ovat niin epätoivoisia, että he ovat valmiit vaarantamaan oman ja lastensa hengen etsiäkseen parempaa elämää Euroopasta. Heitä pitää auttaa integroitumaan uusiin yhteiskuntiin ja ihmisarvoiseen elämään. Välimerellä kuoli viime vuonna 1500 pakolaista. Raportti keskustelun kohteena olleesta tapauksesta löytyy EN:n parlamentaarisen yleiskokouksen verkkosivulta osoitteesta http://assembly.coe.int/ASP/Doc/XrefViewPDF.asp?FileID=18095&Language=EN Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous on koolla Ranskan Strasbourgissa 23.-27.4.2012. Lisätiedot: Kansanedustaja Anne-Mari Virolainen GSM 050 512 1941 Mon, 16 Apr 2012 03:05:27 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4125 2012-04-15 - Varsinais-Suomen Kokoomus esittää kansanedustaja, kauppatieteiden maisteri Anne-Mari Virolaisen valintaa jatkamaan Kokoomuksen varapuheenjohtajana. - Virolaisella on pitkä kokemus elinkeinoelämästä sekä asiantuntijana että johtajana. Kokoomus tarvitsee johtoonsa yrittäjähenkisiä työelämän kasvatteja, kertoo Varsinais-Suomen Kokoomuksen piirin puheenjohtaja, kansanedustaja Petteri Orpo. Anne-Mari Virolainen, 46, on toiminut kansanedustajana vuodesta 2007 ja puolueen varapuheenjohtajana vuodesta 2010. Virolainen on Liedon kunnanvaltuuston puheenjohtaja. - Politiikkaa ei tehdä iltapäivälehtien lööpeillä vaan edustamalla puolueväkeä, kuuntelemalla äänestäjiä ja välittämällä heidän tunteitaan ja toiveitaan eteenpäin. Tulevana syksynä olevat kuntavaalit innostavat kokoomuslaisia kenttäväestä puoluejohtoon. Itse olen valmis käärimään hihat ja tekemään kaikkeni, jotta Kokoomus on vaalien jälkeen Suomen suurin kuntapuolue, Virolainen kertoo. Kansallinen Kokoomus rp:n puoluejohto valitaan puoluekokouksessa Rovaniemellä 15.-17.6.2012. Lisätietoja: kansanedustaja Petteri Orpo, puheenjohtaja 050-512 2043 kansanedustaja Anne-Mari Virolainen 050-512 1941 Pressikuvat: http://www.annemarivirolainen.fi/medialle.php Thu, 29 Mar 2012 17:05:20 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4124 2012-03-29 - Eilen eduskunnassa käytiin ajankohtaiskeskustelu Itämeren tilasta. Näkökulmat vaihtelivat ympäristönsuojelusta taloudellisiin mahdollisuuksiin. Tahtotila oli selvä. Jokainen salissa ollut edustaja oli sitoutunut yhteiseen mereemme. Itämeri-asiat on nostettu vahvasti hallituksen agendalle, ja eduskunnassa olemme tehneet myös omia painotuksiamme meren suojelun puolesta. Itämeren ympärysvaltioiden on toimittava tehokkaasti ja yhteistuumin Itämeren tilan parantamiseksi. Olennaista on myös edistää rantamaiden yritysten, yliopistojen ja tutkimuslaitosten toisiaan tukevaa yhteistyötä. Erilaisilla kansalaisverkostoilla ja säätiöillä on lisäksi merkittävä rooli niin eri suojelutoimien rahoituksessa kuin Itämeren tilaa koskevan tietoisuuden levittämisessä. Itämeri-toimijoiden moninaisuus ja runsaus on meille voimavara ja rikkaus, mutta samalla myös kiistaton haaste. Toimenpiteiden koordinointiin ja tarkoituksenmukaiseen suuntaamiseen on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota. Yhdistämällä voimia ja jakamalla asiantuntemusta yhä paremmin voimme saada myös yhä enemmän synergiaetuja. Niitä on löydettävissä mm. Centrum Balticumin ja Turun yliopiston laajojen kansainvälisten verkostojen kautta. Maatalouden osalta hyvä käytännön esimerkki on Varsinais-Suomen ja Satakunnan alueella pilotoitava Teho Plus-hanke. Tämän hankkeen seurauksena saamme toivottavasti käyttöömme valtakunnallisesti sovellettavissa olevat toimintatavat, joilla paikkatietoa voidaan hyödyntää tehokkaasti ympäristötukien kohdentamisessa. Maatalouden päästöjen vähentämisessäkin keskeistä on kaikkia osapuolia hyödyttävän yhteistyön synnyttäminen viljelijöiden ja muiden ympäristötoimijoiden välille. Viljelijöiden neuvontapalvelujen ja yleisten tietokantojen kehittäminen auttaa osaltaan asiaa. Mitä paremmin tietoa on saatavilla, sitä vaivattomammin se on myös käytännössä hyödynnettävissä. Fri, 23 Mar 2012 18:48:11 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4081 2012-03-23 - Ympäristövaikutusten arvioimisesta on tullut automaattinen osa monen sellaisen hankkeen suunnittelua, josta saattaa syntyä merkittäviä ympäristöhaittoja. Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä sisältää ne hankkeet, joihin on aina sovellettava tätä nk. YVA-menettelyä. YVAa edellyttävät esimerkiksi moottoritiet, suurehkot satamahankkeet, raskaan liikenteen lentokentät ja suuret kanalat ja sikalat. Nykypäivän Suomessa onkin vaikea kuvitella, ettei tällaisia selvityksiä tehtäisi. Ympäristövaikutusten laaja-alaisuuden johdosta tulee joskus ajateltua myös sitä, mitä kaikkia päätöksiä tässä maassa tehdään, joissa ympäristönäkökulma ei tule vastaavalla tavalla huomioiduksi. Erityisenä haasteena ympäristöasioiden huomioinnissa on taloutemme ja yhteiskuntamme verkostomainen rakenne. Jokainen päätös vaikuttaa aina joukkoon muitakin, ja jotta lopputulos olisi toivotun kaltainen tai edes lähelle sitä, mahdollisimman moni näistä yhteyksistä olisi kyettävä hahmottamaan jo ennakkoon. Asiat olisi myös pystyttävä näkemään oikeissa mittasuhteissa ja määrittämään niille mahdollisimman monelta kantilta sopivat painoarvot. Hallituksen eilisestä kehysriihestä saimme jälleen vahvistusta monelle hallituksen ympäristölinjaukselle. Energiaverotuksessa jatketaan vähäpäästöisyyteen kannustamista korottamalla veron koostumuksen CO2-komponettia. Myös liikenneinfrahankkeiden toteuttamisvalinnoissa on kiinnitetty huomiota hankkeiden ympäristövaikutuksiin, mikä näkyy mm. raideliikenteen edistämisenä. Niin ikään Itämeren tilan kohentaminen pysyy listallamme korkealla, kuten muidenkin suojeluohjelmiemme jatkorahoitus. Vaikka ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön kehyksiin sisältyy säästötavoitteita, ne pyritään toteuttamaan mahdollisimman vähän elintasoamme laskevalla tavalla. Ympäristövaikutuksiltaan merkittävää on myös hallituksen tuki yritysten T&K-toiminnalle ja julkishallinnon toiminnan tehostamiselle. Tulevat vuodet tuovat meille paljon haasteita sen suhteen, miten pystymme yhä huolehtimaan totutusta ja odotetusta elin- ja palvelutasostamme. Jos hallituksen ratkaisujen synnyttämässä innovointitoiminnassa saadaan huomioitua ympäristöintressimme, kysymys on todella suuren mittaluokan edusta. Materiaalitehokkuuden lisääminen, mutta myös esimerkiksi asiointimatkojen ja energiankäytön optimointi ovat asioita, joissa meillä vielä riittää opittavaa. Tekniikan ja tietojärjestelmiemme käytön kehittäminen on tässäkin yhteydessä avainkysymyksiä. Toisaalta on ollut myönteistä havaita, millaista kehitystä kotimaan ympäristötoimijoidemme verkostoitumisessa ja näiden verkostojen hyödyntämisessä on tapahtunut. Yhdeksi hyväksi esimerkiksi käy Cleantech Finlandin uusi solved.fi-palvelu, jossa ongelmanratkaisu on tuotu nykyajan internet-maailmaan. Juuri tämän kaltaisia foorumeita tarvitsemme ajankohtaisten haasteiden tunnistamiseksi ja niiden ratkaisijoiden kohtaamiseksi. Jotta voisimme kansakuntana menestyä parhaalla mahdollisella tavalla, osaajillamme ei ole varaa poteroitua omiin lokeroihinsa. Vahvuutemme syntyvät siitä yhteistyöstä, jota pystymme luomaan kunkin alan oivaltavimpien kysyjien ja vastaajien välille. Fri, 23 Mar 2012 10:23:22 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4080 2012-03-22 - Tänään hallituksen kehysriihessä otettiin merkittäviä askelia hallituksen vastuullisen talouspolitiikan edistämisessä. Pääministeri Kataisen johdolla Säätytalolla puitiin paketti, josta taloutemme saa jälleen uutta käyttövoimaa. Keskeisimmät elementit hallituksen taloussovussa ovat velkaantumisen taittaminen sekä talouskasvua ja työllisyyttä tukevat toimenpiteet. Verosopeutuksista merkittävimmät ovat arvonlisäverotukseen tuleva yhden prosenttiyksikön korotus sekä tuloverotuksen indeksitarkistusten jäädytys. Toisaalta pidettiin huolta siitä, ettei kaikkein vähimmillä tuloilla elävien asemaa heikennetty eikä esimerkiksi kotihoidontuen nykytasoon tai -kestoon puututtu. Aivan erityisen iloinen olen niistä toimenpiteistä, joilla nuorten työllisyyttä pyritään nyt voimallisesti kohentamaan. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamista on ensinnäkin aikomuksena varmistaa uusin resurssein. Lisäpanostuksia saadaan mm. oppisopimuskoulutuksen edistämiseen sekä nuorten ammatilliseen lisäkoulutukseen. Työtulovähennysten korotukset lisäävät myös pienituloisten työnteon kannattavuutta. Yrityspuolella pannaan toivottavasti tyytyväisyydellä merkille myös hallituksen tekemät kasvua tukevat ratkaisut. T&K-toimintaa kannustetaan yrityksille tulevalla verovähennyksellä, minkä lisäksi esimerkiksi yritysten poisto-oikeuksia korotetaan ja pääomasijoitusten hankintameno-olettamaa muutetaan. Näillä kaikilla toimenpiteillä tuetaan kasvuun ja kehitykseen investoimista. On selvää, että hallituksen sopeutuspäätökset tuovat mukanaan myös haasteita, mutta tärkeintä on, että tehdyt ratkaisut tuovat nyt talouteemme ennakoitavuutta. Se lisää uskottavuuttamme ja auttaa toivottavasti pitämään myös valtion korkokulut kurissa. Olennaisinta tässä hetkessä on hyödyntää kaikki ne mahdollisuudet, joita meillä on taloutemme kestävyysvajeen kaventamiseksi, ja tässä työssä riihi onnistui mielestäni melkoisen hyvin. Työmarkkinajärjestöjä on myös aiheellista kiittää omasta panoksestaan pitkään hiertäneiden kiistakysymysten sovittelussa. Työurien pidentäminen ja taloutemme vauhdittaminen eivät ole vain joistakin yksittäisistä päätöksistä kiinni, vaan kokonaisuus ratkaisee. On tärkeää saada nyt työelämän ulkopuolellakin olevia aktivoitua ja mukaan, mutta samalla on kannustettava kaikkia muitakin juuri heille sopivin tavoin. Se, miten meillä menee maana, vaikuttaa suoraan jokaisen meistä henkilökohtaiseenkin tulevaisuuteen, verorasitukseen ja odotettavissa olevaan tulo- ja palvelutasoon. Ja hip hurraa, valtatie 8 on infrahankkeiden listalla! Wed, 21 Mar 2012 17:50:50 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4079 2012-03-20 - Eilen meillä Suomessa vietettiin tasa-arvon ja Minna Canthin päivää. Tämäntyyppiset juhlapäivät ovat hyvä muistutus siitä, että tasa-arvon kaltaiset asiat eivät synny itsestään. Niin arvokkaana kuin tasa-arvoa tänä päivänä pidetäänkin, sen saavuttaminen vaatii meiltä edelleen herkkyyttä tunnistaa tasa-arvoa uhkaavat tekijät yhteiskunnassa ja rohkeutta puuttua niihin. Lasten asema ja etu liittyvät usein läheisesti myös siihen, miten perheen arki saadaan järjestettyä. Jotta kaikki voivat hyvin, jokaisella perheenjäsenellä on oltava tasa-arvoinen ja aito mahdollisuus kasvaa, kehittyä ja toteuttaa itseään itselleen sopivalla tavalla. Perheen toimeentulon turvaaminen edellyttää kuitenkin lähes aina vähintään toisen vanhemman työssäkäyntiä ja useimmissa perheissä molempien. Sitä, millainen vanhempien työnjaon tulisi kussakin perheessä olla, on varmasti usein turha lähteä sanelemaan. Ainakaan tukijärjestelmämme eivät saa olla sellaisia, että ne estävät naisia tekemästä omaehtoisia valintoja. Erityisesti pienten lasten ollessa kyseessä vaaditaan aivan erityistä harkintaa sen suhteen, mitkä ovat kussakin tilanteessa parhaat hoitoratkaisut. On suuri rikkaus, että meillä Suomessa ylipäätään on useita eri päivähoidon vaihtoehtoja, joista valita, ja tämän valinnanmahdollisuuksien kirjon puolesta on syytä toimia myös jatkossa. Eri perheissä perhedynamiikka on myös erilainen, ja sillä voi myös olla suuri merkitys, saadaanko perheeseen ensimmäinen, toinen vai kolmas lapsi. Muistan itse 1990-luvun alusta, että kun olin nuori, ensimmäisen lapsen äiti, olin paljon epävarmempi päivähoitovalintojen suhteen, kuin siinä vaiheessa, kun perheessä oli jo kolmas lapsi ja jolloin me vanhemmatkin olimme jo tietyllä tavalla kypsempiä. Huomionarvoista on sekin, mitä eri lastenhoitomuodot maksavat yhteiskunnalle. Esimerkiksi Liedossa lasten kotihoito on koettu kunnan kannalta niin houkuttelevaksi vaihtoehdoksi, että olemme halunneet tukea sitä myös omalla panoksellamme. Muutama vuosi sitten tuplasimme Lieto-lisän satasesta 200 euroon kuukaudessa ja saimme runsaasti kiitoksia lapsiperheiltä. TNS Gallupin viime syksynä teettämässä tutkimuksessa Lieto todettiin jopa Varsinais-Suomen lapsiystävällisimmäksi kunnaksi. Tässä taloudellisessa tilanteessa, jossa vaikeita sopeuttamispäätöksiä on joka tapauksessa tehtävä, on tietysti helpointa laatia listaa niistä asioista, joihin ei ainakaan saisi puuttua. Lapsiperheiden edut kuuluvat luonnostaan sellaisiin asioihin, jotka itsekin sijoittaisin tuollaiselle ei-listalle. Keskustan lapsiperheiden tilanteesta tekemä välikysymys on joka tapauksessa siinä suhteessa erikoista laatua, että se perustuu laajalti erilaisiin spekulaatioihin siitä, mitä hallitus mahdollisesti aikoo tehdä, eikä juurikaan tosiasioihin. Vasta torstain kehysriihessä tulee arvioitavaksi, mitkä ovat parhaat tavat edistää kansantalouden tasapainottamista ja kestävää kasvua. On sanomattakin selvää, että perheiden hyvinvointi on myös sen kannalta keskeinen asia. Työn ja perheen yhteensovittamisen mahdollisuudet heijastuvat suoraan naisten mahdollisuuksiin osallistua täysipainoisesti työelämään. Pidemmän päälle ei voi olla kestävä tilanne, jos naisten palkkausta pidetään työnantajien taholta ennemminkin taloudellisena riskinä kuin mahdollisuutena parantaa yrityksen tai muun organisaation menestysedellytyksiä. Kuten monet johtamistutkimuksetkin ovat kertoneet, naisilla on usein monia sellaisia ominaisuuksia, joita työelämässäkin kaivataan. Äitiys ja ura eivät siksi saa olla toisensa pois sulkevia vaihtoehtoja. Uskonkin, että kun me annamme äideille mahdollisuuden näyttää kykynsä omien ratkaisujensa mukaisesti näissä molemmissa taitolajeissa, se on myös perheiden etu. Kuten on myös isien etu, että he osallistuvat lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Tue, 20 Mar 2012 12:02:01 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4078 2012-03-20 - Perusopetuksen tuntijaon uudistaminen on yksi koulutuspolitiikkamme haastavimpia hankkeita. Virkamiestyöryhmän ministeri Gustafssonille luovuttamaan esitykseen sisältyy paljon hyvää. Kaikille tarjottavien taito- ja taideaineiden tuntien lisäämistä, kuten myös äidinkieleen, historiaan ja yhteiskuntaoppiin tehtäviä painotuksia on kaivattukin. Taloustiedon ja yrittäjyyden opetuksen korostus osana yhteiskuntaoppia tulee myös selvään tarpeeseen. Opetuksen kehittämisessä päähuomio kiinnittyy opetuksen ja oppimisen laadun turvaamiseen. Raskaaksi koetun yläkoulun keventäminen siirtämällä kaikille pakollisia opetustunteja alakoulun puolelle tasaa oppilaiden työtaakkaa ja parantaa oppimisen edellytyksiä. Oppituntien ja läksypinojen väliin on jäätävä kylliksi lepoa ja vapaa-aikaa. Toisaalta jokaiselta kunnalta vaaditun minimioppituntimäärän nosto lisäisi alueellista tasa-arvoa. Tämä vaatisi ministeriltä selkeää linjanvetoa, jotta koulujen eriytyminen estetään. Eräs huolenaihe on myös se, että suomalaisten kielitaito on kaventunut viime vuosina huolestuttavasti. Perusopetuksen kielivalikoiman monipuolistaminen on siksi tärkeää. Gustafssonille tehdyssä esityksessä ajatuksena on siirtää valinnaiset kielet rahoitettavaksi erillisellä valtionosuudella. Näin kouluissa vapautuisi resursseja muiden valinnaisaineiden lisäopetukseen, mutta vastaavasti on huolehdittava erillisten rahojen riittävyydestä. Hankkeenomainen rahoitus sopii huonosti pitkäjänteisyyttä edellyttävän kieltenopetuksen turvaksi. Kouluviihtyvyyden alhaisuus ja kieltenopiskelun väheneminen ovat olleet viime vuosien suurimpia haasteita peruskoulussa, ja myös koulun tuntijaon on tuettava näiden osalta myönteistä kehitystä. Taide- ja taitoaineisiin liittyvä toiminnallisuus auttaa sellaisiakin oppilaita jaksamaan, joille lukeminen, kirjoittaminen ja hiljaa istuminen ja kuunteleminen on muuten rankkaa. Monipuolistamalla opetusmenetelmiä esimerkiksi draaman keinoin muissakin oppiaineissa voidaan edistää paitsi asioiden sisäistämistä niin myös työelämässä tarvittavien sosiaalisten taitojen kehittymistä. Suomi on menestynyt toistaiseksi erinomaisesti kansainvälisissä kouluvertailuissa. Silti on jatkuvasti pohdittava, mitä voisimme tehdä vielä etevämmin. Kouluissa itävät paitsi tiedon jyvät, niin myös oppilaiden asenteet yrittäjyyteen, erilaisuuden hyväksymiseen, tulevaisuuteen ja elämään yleensä. Kun kylvö on onnistunut, satokin on parempi. Fri, 16 Mar 2012 10:54:55 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4051 2012-03-14 - Eri aikakausia on tapana tyypitellä joidenkin aikakautta leimanneiden teknisten innovaatioiden, ideologioiden tai muoti- tms. virtausten perusteella. Viime vuosien suosikkitermejä ovat olleet mm. elämys-, huomio- ja informaatiotalous. Yhtenä uusimmista tulokkaista on alettu puhua myös ns. tarinataloudesta, jonka eturintamassa porskuttavat ne, jotka osaavat kehittää tarjoamansa tuotteen tai palvelun ympärille vetovoimaisimman tarinan. Vaikka erilaisia tarinoita on kerrottu jo iät ja ajat, niin kyseisellä ajattelulla on luontevaa nähdä sukulaisuutta myös nk. sadutukseen. Sadutus on menetelmä, jossa lapset houkutellaan sepittämään ja kertomaan aivan omia tarinoitaan. Lapsen omin sanoin kertomien ja vanhempien tai muiden läheisten ylös kirjaamien tarinoiden vaikutuksesta syntyy perinnettä, jolla on paitsi viihteellistä niin myös kasvatuksellista arvoa. Lasten oma-aloitteisuuden ja itseluottamuksen kehittymisen kannalta on tärkeää, että he pääsevät sellaisiinkin tilanteisiin, joissa he voivat toimia keskeisessä asemassa muiden tyytyessä kuuntelijoiden ja seuraajien rooliin. Lapsen omasanaista tarinointia kuunnellessa aikuinen voi päästä osalliseksi myös sellaisista ajatuksista, joita lapsi ei muuten jakaisi. Aikuisen hiljentyminen kuuntelemaan on myös lapselle merkki siitä, että hänen ajatuksiaan arvostetaan ja halutaan kuulla. Kulttuurista ja erityisesti korkeakulttuurista puhuttaessa unohdetaan helposti lapset ja heidän merkityksensä. Arvokasta ei ole kuitenkaan vain aikuisten aikuisille tai lapsille tuottama kulttuuri. Olisin jopa valmis väittämään, että selvästi koskettavimpia ovat usein nimenomaan omien lasten laatimat tarinat ja piirustukset. Puhumattakaan niistä elämyksistä, joita lapset voivat aikuistuttuaan saada ylös kirjatuista ja mahdollisesti itse kuvittamistaan tarinoista. Omien lasteni ollessa pieniä meillä oli perhepiirissämme tapana tarinoida yhteisten automatkojemme ratoksi. En silloin osannut ajatella, että huvitukseemme olisi liittynyt jotakin kasvatuksellista aspektia, mutta sen voin taata, että hauskaa meillä oli. Kukin perheenjäsenistä pääsi vuorollaan jatkamaan toisten aloittamaa tarinaa, ja juonenkäänteet olivat välillä hiuksia nostattavia, välillä nauruhermoja kutkuttavia. Kaikkien talous- ja kilpailukykyhaasteiden keskellä on hienoa ajatella, että voimme joskus toimia lastemme parhaaksi ihan vain kuuntelemalla heitä ja nauttimalla toistemme seurasta. Kutsuttakoon tätä vaikka tässä ajassa kaivatuksi piristysruiskeeksi kotimaiselle tarinataloudellemme. Fri, 16 Mar 2012 10:48:45 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4050 2012-03-16 - Eduskunnassa keskusteltiin vastikään pikavippien kieltämisestä ja niiden lieveilmiöiden kitkemisestä. Niin arkista kuin lainaaminen onkin, joskus velanottoon liittyy myös vakavia riskejä. Ylivelkaantuminen vaikeuttaa sekä velkaantuneen itsensä että hänen läheistensä elämää. Kuten monet meistä omasta elämästään tietävät, lainan ja erityisesti suuren sellaisen ottaminen on aina merkittävä päätös. Perinteisesti luottamuksella ja pankinjohtajan silmiin katsomisella on ollut iso ja takaisinmaksuun sitouttava merkitys. Tekstiviestein tai internetissä otettavat pikavipit ovat taas kasvottomuudessaan verrattain uusi ilmiö. Ehkä juuri tätä uutuutta on syyttäminen myös siitä, millaisia ongelmia pikavippeihin on liittynyt. Lainanottaja maksaa aina siitä, jos lainoittaja epäilee hänen maksukykyään. Pikavippien yhteydessä on toisaalta puhuttu myös harhaanjohtavasta markkinoinnista sekä velallisten tietämättömyyden ja hädänalaisen aseman hyväksikäytöstä. Kokonaiskustannukset ovat usein korkeita, eikä kaikilla lainanottajilla ole edellytyksiä riittävän perusteelliseen harkintaan. Vaikka lainaehdot olisi ilmoitettu asianmukaisesti, välitön sosiaalinen kontrolli puuttuu, jos ainoana arviointiapuna toimii esimerkiksi pikavippifirman mainos. Kuluttajansuojalakiin on jo tehty muutoksia. Vaatimukset lainan todellisen vuosikoron ilmoittamisesta ja lainanhakijan tunnistamisesta sekä yöllinen lainojen nostamisen kielto estävät osaltaan ihmisten hallitsematonta velkaantumista. Pikavippien kaikkinaisen kieltämisen ongelmana olisi puolestaan se, että on helppo osoittaa ihmisiä, joiden toimintamahdollisuuksia ja valinnanvapautta kielto rajoittaisi. Nykyaikaiset, myös raha-asioiden hoitamiseen käytettävät tekniset laitteet ovat tulleet jäädäkseen. Joskus vippi voi myös olla nopea ja näppärä tapa saada lainaa pienien, yllättävien menoerien kattamiseksi. Ongelmia ei pitäisi syntyä, jos ihmisen odotettavissa olevat tulot riittävät kattamaan lainan kustannukset. Viime kädessä kysymys on tarpeesta parantaa ihmisten omaa harkintaa. Vakuudettomien lainojen kasautuminen johtaa helposti tilanteeseen, jossa velallisella ei ole realistisia mahdollisuuksia selviytyä veloistaan. Nyt on ehdottomasti selvitettävä mahdollisuuksia luottotietojen entistä laajemmalle rekisteröinnille. Ns. positiivisen rekisterin avulla luotonantajat olisivat velvollisia tarkistamaan asiakkaansa tiedot ennen lainapäätöstä. Myös alan toimijoiden valvontaa on syytä kehittää. Onpa sitten kysymys pikavipeistä tai muista lainoista, velkaantumiskierteeseen joutumista pystytään parhaiten ehkäisemään lisäämällä lasten ja nuorten talouskasvatusta sekä ylivelkaantumisvaarassa olevien tukipalveluja. Tiedon jakamisessa auttaa toivottavasti myös peruskoulujen uusi tuntijako, kunhan siitä saadaan ensin päätettyä. Fri, 2 Mar 2012 17:59:47 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4002 2012-03-01 - Suomea on perinteisesti ja syystä pidetty tuhansien järvien ja metsien maana. Metsien vihreä kulta on vaikuttanut keskeisesti maamme hyvinvointiin, vaurastumiseen ja nousuun yhdeksi maailman kilpailukykyisimmistä yhteiskunnista. Vasta käyttö kuitenkin määrittää raaka-aineille niiden arvon. Ne, jotka pystyvät jalostamaan omista resursseistaan eniten lisäarvoa, rikastuvat eniten, niin henkisessä kuin materiaalisessakin merkityksessä. Tänä päivänä metsäteollisuus on jo globaalia liiketoimintaa, ja kotimaisten, myös globaalisti johtavien metsäjättiemme jäljet löytyvät paljon omia maitamme laajemmilta alueilta. Mikäli haluamme Suomessa pysyä kehityksen kärjessä ja leivänsyrjässä, niin meidän on jatkuvasti haastettava itsemme innovoimaan ja kehittämään uutta. Tässä osaamiskilvassa oma elinkeinohistoriamme ja koulutusjärjestelmämme antavat hyvät lähtökohdat, ja meillä on edelleen myös omat luonnonvaramme, joita hyödyntää. Pääministeri Kataisen hallituksen ohjelmaan kuuluu osaltaan uuden metsäalan strategisen ohjelman käynnistäminen Suomessa. Ohjelman vetämisestä vastaa elinkeinoministeri Jyri Häkämies, ja sen keskeisenä tehtävänä on käynnistää ja toteuttaa metsäalan kilpailukykyä ja uudistumista edistäviä muutosprosesseja. Hallitus on antanut kaiken tukensa myös valtakunnalliselle puurakentamisohjelmalle. Kaikki rakennus- ja puualan toimijat on haastettu mukaan puurakentamisen lisäämiseen ja tekemään suomalaisesta puurakentamisesta kansainvälisesti tunnetun brändin. Tulevaisuuden puurakentamisessa on tavoitteena yhdistää niin korkeatasoinen arkkitehtuuri, muotoilu, ympäristötietoisuus kuin energia- ja kustannustehokkuus. Kun osaamme asiamme hyvin, voimme odottaa osaamisellemme myös kansainvälistä vientimenestystä. Kansallisella tasolla puurakentamisohjelmamme ydinpyrkimyksenä on nostaa puukerrostalojen osuus kaikkiaan 10 prosenttiin kerrostaloasuntojen koko uudistuotannosta tällä hallituskaudella. Lisäksi kasvun mahdollisuuksia on ennakoitu erityisesti julkisessa rakentamisessa ja hallimaisissa rakennuksissa. Uudistuneet palomääräykset mahdollistavat puuratkaisut myös lähiötalojen julkisivujen energiakorjauksissa sekä lisäkerros- ja täydennysrakentamisessa. Erinomaisena lippulaivahankkeena kotimaiselle puurakentamisellemme toimii Espoossa vastikään käynnistetty Suomen suurin puurakentamishanke. Siinä työ- ja elinkeinoministeriö, Aalto-yliopisto ja Espoon kaupunki ovat yhdessä sitoutuneet kehittämään modernia suomalaista puurakentamista ja puutuotealaa. Hankkeen myötä kiinnostus puurakentamista kohtaan toivottavasti kasvaa entisestään, ja siitä saatava tutkimustieto edistänee myös yleisesti puumateriaalin käyttömahdollisuuksia. Yhtä tärkeää, kuin nähdä metsä puilta, on joskus nähdä myös puut metsältä. Tällaista uusiutuvaa luonnonvaravarantoa, kuin meillä Suomessa on, ei ole kaikilla. Kehittämällä puuraaka-aineen käyttöä voimme nähdä metsät tulevaisuudessakin paitsi oman identiteettimme kehtona niin myös toimeentulomme kestävinä rakennuspuina. Wed, 29 Feb 2012 20:17:59 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=4000 2012-02-29 - Viime aikoina netissä ja muutamissa lehdissä on ollut runsaasti kirjoittelua Turkuun suunnitellusta pikaraitiotiestä, jonka rahoitukseen valtio on ottamassa myönteisen kannan. Lopullisesti se selviää liikennepoliittisessa selonteossa tänä keväänä. Kansalaismielipide taitaa jakautua melko tasaisesti puolesta ja vastaan. Mielestäni pikaraitiotie ei ole joko tai -hanke. Se ei korvaa busseja, eikä se ole täydellinen vaihtoehto yksityisautoilulle tai pyöräilylle. Pikaraitiotie voi silti olla muita liikennemuotoja täydentävä vaihtoehto. Ja sitä se olisi ainakin aluksi, sillä raitiotieverkon laajentaminen seudulliseksi on todella pitkän tähtäimen suunnitelma. Useissa Turun kokoisissa kaupungeissa raitiovaunut ovat tehokkaassa käytössä. Joukkoliikenne toimii siellä, missä on joukkoja, ja ratkaisevaa on se, onko suunnitellun linjan varrella riittävästi asukkaita. Turun seudulla asukasluvun odotetaan kasvavan yli 20 prosenttia vuoteen 2035 mennessä, ja jo nyt tilanne on se, että joukkoliikenne on ajoittain pahasti ruuhkautunut. Turussa lopetettiin ratikat vuonna 1972. Varhaislapsuuteeni liittyy muisto säästöpossun särkemisestä ja kaverini kanssa tehdystä ratikkamatkasta Wiklundille huulipunan ostoon. Monella muullakin Turun seudun asukkaalla liittyy ratikkaan monia muistoja. Kysymys kuuluukin nyt, onko hanke sen arvoinen, että sen puolesta kannattaa yleisten kannattavuuskriteerien perusteella hellittää kukkaronnyörejä. Kun päätetään uudesta modernista ratikasta, päätöksen on oltava kestävä niin omana aikanaan kuin pidemmällä aikavälillä arvioituna. Eri asiat kulkevat käsi kädessä ja vaikuttavat toinen toisiinsa. Fakta kuitenkin on, että hyvin järjestetty joukkoliikenne vetää ihmisiä puoleensa ja lisää niin asuntojen kuin liikennevuorojen kysyntää. Taloudellisten ja ympäristönsuojelullisten tekijöiden rinnalla on ajateltava matkustusmukavuutta ja yhteyksien luotettavuutta. Käyttäjän kannalta merkitsee paljon se, että vuorot ovat nopeita ja että niitä on riittävän tiheästi. Henkilökohtaisesti haluaisin myös, että kaikissa välineissä olisi sama maksujärjestelmä ja yhteistariffi. Ja ennen kaikkea haluan tietää, mihin aikaan bussi on pysäkilläni Littoisten Palomäessä. Julkaistu Kulmakunta-lehdessä Fri, 24 Feb 2012 11:02:11 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3999 2012-02-24 - Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardsonin aloite Kela-korvauksien poistamisesta yksityistä terveydenhuoltoa käyttäviltä on virittänyt vilkkaan keskustelun niin julkisen kuin yksityisenkin terveydenhuollon tulevaisuudesta. Vaikka tosiasia on, että palveluissamme ja niiden järjestämistavoissa on vielä paljon kehittämistä, niin Guzeninan esitys herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Kuten ministeri 22.2. päivätyssä blogissaan tunnustaa, yksityisten terveyspalvelujen Kela-korvauksiin käytettävä summa on ensinnäkin verrattain pieni suhteessa esimerkiksi lääkekorvauksiin. Terveyspalveluista maksettavien korvausten poistaminen ei näin ollen olisi mikään ihmelääke julkisen sektorin rahoitushaasteisiin. Korvausten olemassaolo kannustaa sen sijaan ihmisiä huolehtimaan itsekin omasta terveydestään. Ministerin tavoin on helppo kantaa huolta erityisesti pienituloisten omavastuuosuuksista. Niin kuin Guzeninakin kirjoituksessaan myöntää, suomalaiset maksavat jo nykyisellään melko korkeita omavastuuosuuksia. Ministerin esityksen välittömin vaikutus olisi kuitenkin juuri näiden omavastuuosuuksien nousu yksityisissä palveluissa, jolloin nämä palvelut olisivat yhä harvemman pienituloisen valittavissa. Eriarvoisuus vain kasvaisi. Esityksen muut vaikutukset jäisivät sen sijaan enemmän tai vähemmän arvailujen varaan. Tällä hetkellä potilaskäynti yksityisellä vastaanotolla maksaa yhteiskunnalle murto-osan siitä, mitä vastaavan palvelun järjestäminen julkisella puolella kustantaa. Näin ollen nykykorvausjärjestelmä puolustaa vahvasti paikkaansa myös julkisen talouden näkökulmasta tarkasteltuna. Mitä useampi on valmis käyttämään yksityisiä palveluja, sitä lyhemmät jonot ovat julkisella puolella. Olennaisinta on keskittyä etsimään keinoja, joilla palvelujen saatavuus ja laatu voitaisiin kokonaisuudessaan turvata. Samalla on varmistettava potilaiden hoitoketjujen yhteistyö siten, että esimerkiksi potilastiedot liikkuvat sujuvasti yksiköstä toiseen. Yksityisten palvelujen romuttaminen vailla realistista näkemystä siitä, mitä sen avulla voitaisiin saada aikaan julkisella puolella, ei ole tavoiteltavaa politiikkaa. Mahdollisimman korkeatasoisten palvelujen turvaaminen kaikkialla Suomessa on sellainen haaste, joka edellyttää vakavasti otettavia esityksiä. Tilaaja-tuottaja -mallin kehittämiseen liittyy edelleen monia mahdollisuuksia. Potilaan pitäisi saada päättää, minkä palveluntarjoajan puoleen hän haluaa vaivoineen kääntyä. Samoin on arvostettava kaikkien yksityisellä puolella työskentelevien terveydenhuollon ammattilaisten valintoja. Hekään eivät ole mitään pelinappuloita, joita ministeri voi oman tahtonsa mukaan siirrellä työpaikasta toiseen. Jotta keskustelussa päästäisiin aidosti eteenpäin, ensimmäiseksi on hylättävä turhat ideologiset rasitteet. Yksityinen ei välttämättä aina ole paras eikä tarkoituksenmukaisin palveluntuottaja, mutta sitä tuskin aina on julkinenkaan taho. Vastakkainasettelun aika on ohi, ja tärkeintä on se, miten saamme tuotettua suomalaisille suurimmat terveyshyödyt. Mon, 20 Feb 2012 15:33:18 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3997 2012-02-18 - Imatralaiskoulussa alkuviikosta tapahtunut puukotus on vauhdittanut keskustelua koulujen turvallisuudesta ja ilmapiiristä. Jokainen välikohtaus on liikaa, olipa kysymys sitten henkisen tai fyysisen vahingon aiheuttamisesta. Syitä väkivaltaisiin tekoihin voi etsiä ja kokea löytävänsä monista eri seikoista. Vaikka tekijöitä ei pidä vapauttaa vastuusta, niin jokaisella meistä on mahdollisuus ja mielestäni velvollisuuskin miettiä sitä, miten voisimme tulevaisuudessa ehkäistä vastaavia tapahtumia kaikkialla Suomessa. Turun yliopistossa kehitetty kiusaamisvapaa eli KiVa koulu -hanke on ollut tuloksekas väline, jolla koulujen ilmapiiriä on pystytty parantamaan. Opettajien kertoman mukaan lapset ja nuoret arvostavat mahdollisuutta päästä keskustelemaan heitä askarruttavista ihmissuhdeasioista. Oikeanlainen ratkaisukeskeisyys syntyy vaikenemisen kulttuurin murtamisesta, tilaisuudesta puhua ja tulla kuulluksi sekä sen jälkeen määrätietoisista toimenpiteistä esille tulleiden ongelmien ja ristiriitojen selvittämiseksi. Olennaista väkivallan ja kiusaamisen minimoinnissa on koko yhteisön sekä sanoissa että teoissa ilmaistu tuki. Lapset oppivat esimerkin kautta sen, mikä on oikein, hyväksyttävää ja kannattavin tapa toimia. Jonkin toimintatavan hiljainen hyväksyntä ei välttämättä poikkea vaikutuksiltaan kyseisen toiminnan aktiivisesta sallimisesta. Kiusaamisessa ei nimittäin ole sivustakatsojia, vaan valinta tapahtuu sallimisen ja kieltämisen välillä. Yhteiskunnan turvallisuus ei synny suuresta määrästä lakeja tai edes pitkälle viedystä rangaistusjärjestelmästä. Lait ja rangaistukset viestivät oikeasta tavasta toimia ja tekevät pahanteosta kannattamatonta, mutta todellinen turvallisuus ja samalla hyvinvointikin perustuu ihmisten keskinäiseen kunnioitukseen, välittämiseen ja hyvien tekojen palkitsemiseen. Ikävät uutiset herättävät luonnostaan paljon keskustelua. Koska väkivaltaa ja kiusaamista tapahtuu myös julkisuudelta piilossa, niiden ehkäisyn tulee olla osa arkeamme. Parannukset syntyvät isoista ja pienistä huomionosoituksista, joita jokainen meistä voi tuottaa. Joskus myös toisten asioihin on hyvä puuttua, sillä parhaiten voi aina sellainen yhteisö, jossa jokainen on valmis niin saamaan kuin antamaan apua. Julkaistu Turun Sanomissa Thu, 9 Feb 2012 17:13:54 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3938 2012-02-09 - Kunnallishallinnon rakennetyöryhmän selvitys Suomen kunta- ja palvelurakenteen uudistuksesta julkistettiin eilen. Tarve uudistukselle on ilmeinen jo väestömme ikärakenteen muutoksen johdosta. Huollettavien ja työssäkäyvien suhde on kasvamassa vielä merkittävästi nykyisestä, mikä merkitsee väistämättömiä paineita myös palvelujen järjestämiselle. Parasta perusteellisessa selvityksessä onkin se, että siinä on pyritty kartoittamaan kuntarajojen ohella myös ihmisten palvelutarpeita. Ensisijaista on saada kuntien talous tasapainoon ja velkaantuminen kuriin, jottei koko kuntakenttä ajaudu entistä pahempaan tilanteeseen. Julkisen sektorin tuottavuutta on myös välttämätöntä saada lisättyä, mikäli haluamme taata tulevaisuudessa saman palvelutason, kuin mihin viime vuosikymmeninä on totuttu. Elinvoimainen kunta tarvitsee selvitäkseen riittävän väestöpohjan ohella myös elinkeinotoimintaa kannustavan infrastruktuurin. Ihmisten työssäkäynti- ja asiointialueet ovatkin luontevin pohja kuntakentälle. Määrittelemällä kuntien toimintaa ihmisten luontaisen elinpiirin mukaan mahdollistetaan joustavat palvelut, mutta myös palvelujen tuottamisesta syntyvä kustannusrasite jakautuu oikeudenmukaisimmin. Koko valtakunnan tasolla uudistuksen tavoitteena ovatkin kaikille yhtäläiset ja laadukkaat palvelut ihmisen asuinkunnasta riippumatta. Onnistuneen uudistuksen ehtona on toisaalta se, ettei siinä kadoteta jo syntyneitä parhaita käytäntöjä ja toimintamalleja, vaan pikemminkin otetaan niistä laajemminkin mallia. Turun seudulla Lieto, Kaarina ja Raisio ovat pärjänneet erityisesti yritysmyönteisyytensä ansiosta. Lieto on todettu mm. EK:n selvityksessä ja Varsinais-Suomen Yrittäjien maakuntaennusteessa yritysystävällisimmäksi kunnaksi. Yrityksille ja työtätekeville ihmisille suotuisa kunta on aina houkuttelevin paikka perustaa perhettä, vanheta ja elää muutenkin palveluin turvattua elämää. Kun meillä vieläpä on olemassa toimivia esimerkkejä siitä, miten tämä on mahdollista, niitä ei ole syytä hukata. Jotta uudistuksessa todella päädyttäisiin parhaisiin mahdollisiin lopputuloksiin, sitä valmisteltaessa ja toteutettaessa on huomioitava myös lähidemokratian vaatimukset. On toivottavaa, että selvitysryhmän raportti edistää osaltaan kuntakohtaisten tilannearvioiden tekoa ja saa kunnat aktivoitua realististen ratkaisujen etsimiseen. Uskon, että myös erillisten selvitysmiesten nimeäminen on tarpeen. Nyt on kaiken kaikkiaan alueiden ja asukkaiden kuulemisen ja keskustelun aika, mihin rakennetyöryhmän raportti antaa hyvät lähtökohdat. Kotikunnassani Liedossa eri poliittisten ryhmien keskusteluita käydään jo loppuviikosta, maanantaina on kunnanvaltuuston iltakoulu, ja aivan varmasti järjestetään myös sellaisia tilaisuuksia, joissa lietolaisilla on mahdollisuus tulla kuulluksi. Joka tapauksessa on selvää, että tehtiin kuntarajoja koskevia päätöksiä tai ei, niin haasteemme ovat ja pysyvät. Ottamalla ne jo ennakolta huomioon pystymme osuvimmin vastaamaan ihmisten palvelutasoa koskeviin odotuksiin. Olennaista on, ettei uudistus ole eikä saa olla vain suurten sanelua, vaan myös kehyskunnilla on uudistuksessa paljon annettavaa ja omien kuntalaistensa etu valvottavanaan. Ennen kaikkea kysymys on kuntalaisten palveluiden turvaamisesta, eikä oman poliittisen aseman varmistaminen saa nousta kenenkään kohdalla esteeksi yhteisen edun toteuttamiselle. Wed, 1 Feb 2012 12:40:50 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3933 2012-01-21 - Suomalaisissa urheiluseuroissa on yleisesti käytössä "Kaikki pelaa" -periaate. Sen puolesta puhutaan, mutta usein sitä myös kritisoidaan kovasti. On selvää, että lahjakkaat, huipulle ponnistavat nuoret tarvitsevat aivan omanlaistansa tukea, kannustusta ja edistymismahdollisuuksia. Toisaalta liikunnan riemu on sellainen asia, joka kuuluu jokaiselle lapselle ja nuorelle, tasosta ja tavoitteista riippumatta. Onneksi Turun seudun seuravalikoimassa on tarjolla runsaasti erilaisia urheilumahdollisuuksia. Monissa tutkimuksissa on osoitettu, että kannustava ilmapiiri ja turvallisen aikuisen läsnäolo vahvistavat lapsen ja nuoren elämänhallintaa. Yhdessä liikkuminen on myös omiaan ehkäisemään syrjäytymistä ja luomaan vahvaa yhteenkuuluvuuden tunnetta, sitä kuuluisaa pukukoppihenkeä. Koululaisten liikuntasuositusten mukaan kaikkien 7-18 -vuotiaiden tulee liikkua vähintään 1-2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Ohjattu liikunta on tehokasta ja opettaa monenlaisia taitoja. Parhaimmillaan se innostaa lasta ja nuorta liikkumaan omatoimisestikin läpi koko elämän. Valitettavasti meillä on silti edelleen liian monia lapsia ja nuoria, jotka eivät pelaa tai harrasta mitään. Viime hallituskaudella panostettiin perusopetuksen kehittämiseen ja käynnistettiin Perusopetus paremmaksi-, eli ns. POP-ohjelma. Sen avulla on saatu aikaan paljon hyvää ja elvytetty myös koulujen kerhotoimintaa. Kouluihin on syntynyt yli 12 000 uutta harrastuskerhoa, mikä on taannut monelle peruskoululaiselle ainakin yhden kerhoharrastuksen. Erityinen tavoite on saada lisää liikunnallisia kerhoja lasten terveysliikunnan edistämiseksi. Toisille sopiva harrastus löytyy helposti. Toiset ovat vaarassa syrjäytyä jo varhaisessa vaiheessa, ja heidän kohdallaan niin vanhempien kuin muiden läheisten aikuisten on oltava erityisen valppaita ja aktiivisia. Kaikki harrastusmahdollisuudet eivät edes ole eikä niiden tule olla rahasta kiinni. Olennaisinta on liikunnan ilon löytäminen. Lasten hyvät harrastukset ovat koko kylän asia. Julkaistu Kulmakunta-lehdessä Wed, 1 Feb 2012 12:39:32 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3932 2012-01-17 - Ilman työtä ei ole tuloja eikä tulevaisuutta. Tätä fraasia, mutta jossain määrin myös tosiasiaa, toistetaan usein tarkoituksena kannustaa ihmisiä oma-aloitteisuuteen ja aktiivisuuteen. Valitettavan monesti vaihtoehtojen etsintä tuntuu kuitenkin keskittyvän vain sopivien ansiotyöpaikkojen löytämiseen. Yrittäjyys ammattina pelkän elämänasenteen ohella on edelleen toisille turhan vieras. Etenkin akateemista koulutusta on kritisoitu yrittäjyyshalujen viejäksi. Aivan viime aikoina olen silti havainnut myönteistä kehitystä. Angry Birdsin kaltaiset menestystarinat houkuttelevat ihmisiä kokeilemaan siipiään ja yrittäjyysinto on tuonut vauhtia myös monien yrityshautomoiden toimintaan. Lopputuloksena meillä on toivottavasti tukuittain kultamunia, mutta myös entistä enemmän toteutuneita unelmia. Yrittäjyyteen kuuluu aina riskinsä, mutta uhkana ei saa koskaan olla kokonaan tyhjän päälle jääminen. Hallitusohjelman tavoitteet yrittäjien työttömyys- ja sosiaaliturvan parantamisesta ovatkin erittäin olennaisia. Toisaalta laadukkaan asiantuntijatuen saaminen on monelle innovaattorille se kysymys, joka ratkaisee, miten ideat lähtevät lentoon. Tilannetta ovat osaltaan helpottaneet monet yrittäjien omat verkostot, joissa uudet tulokkaat otetaan lämmöllä vastaan. Yrittäjänaiset ovat tästä erinomainen esimerkki. Kaiken ennakoimattomuuden ja epävarmuuden sijaan korostan mielelläni positiivisten esikuvien tärkeyttä. Meillä ei ole varaa hukata energiaamme ja osaamistamme epäonnistumisten pelkoon. Epäonnistumisistakin voi oppia ja olla niiden jälkeen entistä valmiimpi uusiin haasteisiin. Kunhan tukiverkkomme ovat kunnossa, edes kaatunut projekti ei merkitse toisen tuomiota. Enemmistö uusista työpaikoista syntyy tällä hetkellä pk-yrityksiin. Jotta voisimme saada lisää työpaikkoja, tarvitsemme lisää myös kasvusta kiinnostuneita yrittäjiä. Yritysten kasvu- ja kansainvälistymishalukkuuden tukemiseen haetaankin juuri hallituksessa oikeita muotoja. Oikeanlaisen työvoiman saatavuus on osaltaan valtiovallan vastuulla. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa on jo otettu ja ollaan vielä ottamassa merkittäviä askelia työ- ja yrityselämää yhä paremmin palvelevaan suuntaan. Muiden koulutusmahdollisuuksien ohella panostetaan oppisopimuskoulutukseen. Se voi olla monille pk-yrittäjillekin hyvä tapa saada apuvoimia. Parasta työtä on aina sellainen, jota on tehty täydellä sydämellä. On koko maan etu, että yrittäjyys saa Suomessa lisäpontta. Parhaimmillaan yrittäjyys voi olla koko elämän mittainen hyvä työ, olipa kysymys sitten ammatista tai asenteesta. Julkaistu Naisyrittäjien Keskusliiton lehdessä Wed, 1 Feb 2012 12:35:23 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3934 2012-01-31 - Kun presidenttiehdokkailta kysyttiin eräässä viikonlopun lehdessä tärkeimmiksi katsomiaan tulevaisuuden teemoja, kaikki tuskin olisivat olettaneet, että Sauli Niinistö nostaisi yhdeksi ykkösaiheekseen ilmastonmuutoksen. Niinistön toimintaa ja lausumia jo pidemmän aikaa seuranneille tämä sen sijaan tuskin tuli yllätyksenä. Onhan Niinistö perännyt myös ilmeisen tärkeänä pitämäänsä ympäristöpolitiikkaan sitä samaa johdonmukaisuutta kuin kaikkeen muuhunkin politiikkaan. On totta, mitä Niinistö on sanonut siitä, että globaalin talouskriisin iskiessä ympäristöasiat jäivät äkisti hieman taka-alalle. Ajattelun mullistus on koskenut myös Eurooppaa. Jokapäiväisen toimeentulon varmistaminen on kai jokaiselle meistä sellainen prioriteetti, että sen ollessa uhattuna resursseja muista, kaukaisemmiksi koetuista asioista välittämiselle jää entistä vähemmän. Se, mikä Niinistön puheissa on kuitenkin ollut ilahduttavaa, on ollut sen ymmärryksen tuominen esille, että harkitsematon tempoilu eri asioiden korostamisessa ei välttämättä ole paras tapa rakentaa aidosti kestävää tulevaisuutta. Kunnollista toimeentuloa ja hyvän elämän edellytyksiä ei ole ilman asuinkelpoista ympäristöä, joka tarjoaa lopulta ruokapöytiimmekin parhaat eväät. Kuten Niinistökin on todennut, Suomen luonnonvarat, niin uusiutuvat kuin uusiutumattomat, luovat työtä ja pitävät maamme toimivana. Rikkaissa luonnonvaroissa ja vahvassa luonnonvaraosaamisessamme piilee valtavasti potentiaalia myös globaaleja markkinoita ajatellen. Kunhan osaamme hyödyntää näitä rikkauksia oivaltavasti ja kestävästi, Suomi voi olla myös tuleville sukupolville varakas ja huolehtiva kotimaa. Toisaalta Niinistö on ilmoittanut iloitsevansa kaikista toimista suomalaisen ruoan arvotuksen nostamiseksi. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä siitä, että kasvanut kiinnostus lähiruokaan on merkittävä mahdollisuus koko suomalaiselle maataloudelle. Suomalaiseen laatuun voimme luottaa, ja suosimalla suomalaista aina tilaisuuden tullen vaikutamme myös omilla teoillamme. Joka tapauksessa on huolehdittava siitä, että Suomessa säilyvät niin elävä maaseutu kuin muutenkin asuttava ympäristö. Kuten Niinistö on hyvin ilmaissut, ilman tietokonetta ihminen voi elää satavuotiaaksi, mutta ilman ruokaa ja vettä vain muutaman viikon tai muutaman päivän. Riittävä ravinto ei ole itsestäänselvyys tänä kriisien ja luonnonmullistusten aikana, ja huoltovarmuutemmekin turvaamiseksi on erittäin tärkeä asia, että meillä Suomessa on myös kotimaista tuotantoa. Niinistön ympäristöyhteyksiä ja -näkemyksiä ajateltaessa on syytä muistaa myös hänen kokemuksensa Euroopan investointipankista, jonka varapääjohtajana toimiessaan hän oli keskeisellä paikalla mahdollistamassa ratkaisua Pietarin jätevesiongelmiin. Tapa, jolla hän on nyttemmin nostanut esiin mm. öljyvahinkojen torjumiseen erikoistuneen suomalaisen Lamorin osaamista, antaa viitteitä myös siitä, millaista toimintaa hän haluaisi olla kannustamassa, tukemassa ja markkinoimassa maailmalle myös Suomen Tasavallan Presidenttinä. Kaiken kaikkiaan olen vakuuttunut siitä, että Niinistöstä saamme maallemme presidentin, joka punnitsee niin sanansa kuin tekonsakin tarkkaan, myös ympäristönäkökohdat huomioiden. Tekemällä vielä tämän viimeisen vaaliviikon töitä Niinistön valinnan puolesta saamme varmasti maallemme parhaan mahdollisen uuden presidentin - sekä arvo- ja tekojohtajan. Mon, 9 Jan 2012 18:54:45 +0200http://www.annemarivirolainen.fi/paivakirja.php?id=3906 2012-01-09 - Joulunaika on tuonut jälleen monen koululaisen ja vanhemman arkeen toivotun hengähdystauon. Hetken ja joskus hieman pidemmänkin jakson lepo auttaa aina lataamaan akkuja ja tekee varmasti hyvää jokaiselle meistä. Loma on otollista aikaa kerrata myös oman elämän arvostusten ja käytännön kohtaamista. Onko arki sellaista, kuin sen toivoisi ja parhaimmillaan voisi ajatella olevan? Tuottavatko arjen valinnat sellaisia ilon ja onnen aiheita, joita on tavoiteltukin, vai onko aihetta muutoksiin? Vanhemman näkökulmasta halu turvata lapsille parhaat mahdolliset lähtökohdat elämään on taatusti yleisimpiä huolenlähteitä. Lasten edun ja taloudellisen aseman turvaamiseksi ollaan valmiita tekemään töissä pitkää päivää ja patistetaan myös lapsia itseään olemaan koulussa ahkeria ja tekemään läksynsä huolella. Totta onkin, että hyvä koulumenestys ja panostukset työuraan korreloivat usein korkeamman tulotason ja hyvinvoinnin kanssa. Oikeiden valintojen tekeminen ei ole kuitenkaan aina helppoa. Joskus vaarana voi olla elämän muuttuminen sellaiseksi suorittamiseksi, josta ei burnoutien myötä ole enää kenellekään läheiselle taloudellista etua saati iloa. Mikä sitten neuvoksi, jotta tasapaino eri asioiden välillä vallitsisi? Itse olen hakenut oppia mm. erilaisista liike-elämän ohjesäännöistä, jotka käsittelevät sitä, mihin ja miten elämässä ja työssä tulisi keskittyä. Niitä vapaasti muokaten - ja joiltain osin aivan päälaelleen kääntäen - olen ainakin toistaiseksi päätynyt sellaiseen johtopäätökseen, että vähintään yhtä olennaista, kuin tehdä oikeita asioita, on tehdä niitä oikein. Kuten useat tutkimuksetkin todistavat, parasta tulosta ei aina synny hampaat irvessä ja veren maku suussa. Mahdollisuus ajoittaiseen leikkiin tai rentoutumiseen on aivan yhtä olennaista niin lapsille kuin aikuisille, myös koulunkäynnin ja työn tuloksellisuuden kannalta. Uuden oppiminen ja innovointikin sujuvat kuin luonnostaan, kun pyrimme eroon kaikesta turhantärkeydestä, kiirehtimisestä ja stressaamisesta. Lomamatkallamme kysyin teini-ikäisiltä lapsiltani, mikä matkassa on ollut parasta. "Yhdessäolo", oli poikani vastaus. Se tuntui hyvältä. Toivon meille jokaiselle erittäin hyvää ja antoisaa, sopivasti haastavaa ja innostavaa yhteistyön ja onnen vuotta 2012!